keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kanavan varrella

Olen ottanut valokuvia Ruoholahden kanava-alueesta vuosien ajan. Välillä epäilen, että olen kuvannut alueen jokaisen yksityiskohdan, mutta ei se niin ole. Enkä minä voi olla ottamatta valokuvia silloin, kun jokin viehättää kauneudellään, yskityiskohdillaan, outoudellaan tai kummallisuudellaan. Tällaiselta kanava-alue näytti viime lauantaina, illansuussa.


Kukkia ei tämän kummallisen kesän jäljiltä juurikaan ole.



Veneilijöillä lienee parhaat mahdollisuudet saada kokonaiskuva siltojen koristeistutuksista. 



Mutta yksityiskohdat näkee vain sillalla kävellessä. 



Mitä olisi kanava ilman veneitä!



Keväällä Helsingin valtuuston keskustellessa Jätkäsaaren tornihotellista (jota ei onneksi tule), eräs kaupunginvaltuutettu totesi Ruoholahden olevan järkyttävän ruma. Minä olen eri mieltä.

tiistai 27. elokuuta 2013

Vielä yksi ruusukuva

Aion lopettaa ruusujen kuvaamisen. Sinänsä ajankohtainen päätös, sillä ainakin läheisen ruusutarhan ruusut ovat lakastuneita, väsyneitä, kuihtuneita ja jotenkin ylivuotisia. En aio puikahtaa aamuisella työmatkalla edes katsomaan ruusuja, olen saanut niistä kylläkseni.

Vai olenko sittenkään? Katselen ruusukuviani jälleen kerran. Joistakin kuvista näen nopeasti, että ne joutavat roskakoriin. Joistakin näen heti: tämän kuvan säästän. Jotkut kuvat tarvitsevat monen katsomisen erottuakseen muista. Tämän valkoisen ruusun kauneuden tajusin vasta tänään.

12.8.2013

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kirja elää valokuvassa?

Olin viikon sairaslomalla selkäkipujen vuoksi. Vietin rauhallista kotielämää. Tylsistymistä karkoitin lukemalla ja ottamalla valokuvia mm. kirjoista. 

Kirja on kuvauskohteena hankala, sillä sen ilmiasu on lähes aina sama: kolmiulotteinen nelikulmainen esine, jolla on kannet ja selkä. Lisäksi kirjan voi avata ja kansikuvat voivat olla ilo silmälle. Pitkään luulin, että kuva kirjasta tarkoittaa tiukkaan rajattua kuvaa kirjan kannesta. Tällaiset kuvat ovat usein hengettömiä. Mutta voiko valokuvaan kirjasta puhaltaa hengen? Onko mahdollista saada kirja elämään valokuvassa?

Silti olen nähnyt kauniita, lukemaan houkuttelevia kuvia kirjoista. Kuvia, joista välittyy kirjan merkitys kuvan ottajalle. Tällaisia kuvia on mm. Agatha Christien Facebook-sivulla statuksessa, joka on päivitetty 2.8.2013. Siinä sadat Agatha Christien kirjoja rakastavat ovat kuvanneet kirjojaan ja itseään niitä lukemassa.

Päätin yrittää. Kuvasin kirjahyllyjä, kirjoja teemoittain, Agatha Christie –kokoelmaani, Harry Pottereita ja kirppariostoksiani. Osa kuvista oli niin tylsiä, että poistin ne. Jotkut kuvat kertovat vain minulle tarinan kirjahyllyjeni sisällön muuttumisesta. Tajusin, että mitä enemmän kuvattavat kirjat minulle merkitsevät, sitä innokkaammin keksin tapoja kuvata niitä.

Scifi on merkinnyt minulla paljon, vaikka nykyään luenkin sitä todella vähän, ehkä yksi tai kaksi kirjaa vuodessa. Tämän vuoden kirja oli Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas.

Otos minulle rakkaista scifi-kirjoista.

Agatha Chriestie -kokoelmani kuvaaminen ei aivan vielä ole tuottanut toivottua tulosta.

63 nidettä, joissa 65 Agatha Christien kirjaa. 

Kirppariostoksia on kiva kuvata. Sekalainen kokoelma luo jännitettä kuvaan jo sinänsä. 




Harry Potter -kirjojen kuvaamista minun pitää vielä jatkaa. Päiväkävelyllä jutussani Mieluummin kirjat kirjoitan Harry Pottereiden merkityksestä minulle.


Laitan lisää kirjakuvia, kun joskus opin ottamaan parempia.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kirjoja kirpparilta

Käyn miltei päivittäin Hietsun kirpputorilla. Kirjojen ostamiseen arkipäivät ovat parhaita, sillä silloin suurin osa myyjistä myy omia tavallisia tavaroitaan ja kirjojaan. Sitä kautta myös hinnat ovat kohtuulliset, tavoittena kun on päästä eroon itselle tarpeettomasta tavarasta. Tosin tutkiessani maassa olevan kirjalaatikon sisältöä hankalasti kyykistyneenä (kirpparireissulle ei kannata lähteä lyhyellä hameella) epäilen tätä tavoitetta. Onneksi monet myyjät laittavat kirjat hyvin esille.

Useimmiten palaan kotiin tyhjin käsin. Kirjoja on toki ollut myynnissä, paljonkin, ja niitä on tarjottu sanoilla "Tästä hyvää/kivaa kesälukemista". Eniten on tarjolla pohjoismaisia dekkareita ja jonkin verran klassikoita. Valikoima on aina sattumanvaraista ja juuri siitä pidän. Ei koskaan tiedä, mitä kirjoja löytää!

Eilen ostin kolme kirjaa.


Olen tyytyväinen siihen, että sain kirjantuoksuisen Ruusun nimen luettavakseni. Sujata Masseyn Rei Shimara ja zen-temppelin arvoitus ostin puhtaasti viihdelukemiseksi. 

Sunnuntaina tuli SVT2:lla dokumentti Harper Leestä. Hänen kirjansa Kuin surmaisi satakielen on yksi vaikuttavimmista kirjoista, joka on julkaistu. Mustien kansalaisoikeuksien käsittely lapsen näkökulmasta avasi silmiä USA:ssa. Kirjaa luetaan edelleen paljon etenkin maissa, joissa rotusorto on vallinnut - tai vallitsee. 

Luin kirjan 10-vuotiaana ja olin liian nuori, tietämätön ja kokematon ymmärtääkseni kirjan kaikkia ominaisuuksia. Jopa kirjan nimen ymmärtäminen oli 10-vuotiaille aivoilleni mahdoton tehtävä. Silti kirja valloitti, kauhistutti ja jäi mieleen erinomaisen hyvänä kirjana. Kirjana, jonka luin ja luen yhä uudelleen.

10-vuotiaana saamani Kuin surmaisi satakielen on risaiseksi luettu, sivut ovat irti ja niitä jopa puuttuu. Sellainen hankaloittaa huomattavsti lukukokemusta. Pitkään olin harkinnut uuden kirjan ostamista, mutta vasta SVT2:n dokumentti vakuutti minut. Tarvitsen kirjasta myös lukukelpoisen kappaleen! Nyt on.


tiistai 6. elokuuta 2013

Valkoinen

En tunne ruusujen nimiä ja lajikkeita. Arvioin niitä vain värin ja kauneuden perusteella. Ja kun yhdistetään väri ja kauneus, vie valkoinen ruusu voiton.

Juhannusruusun hetkellisyys.

10.6.2013

Talvipuutarhan ruusutarhan Kosmos nupullaan

15.7.2013

ja täydessä kukassa saa uskomaan ihmeisiin.

23.7.2012

Valkoisen ruusun herkkyys

23.7.2012

ja runsaus.

8.7.2013

Onko mitään kauniimpaa kuin valkoinen ruusu?

maanantai 5. elokuuta 2013

Ruusu on ruusu

Valokuvaan ruusuja, koska ne ovat kauniita. Sadoista ruusuvalokuvista jotkut onnistuvat, mutta esim. oranssin ja punaisen ruusun värin tavoittaminen onnistuu vain joskus. Tämäkin oranssi ruusu näyttää puhelimessa punaiselta!

25.7.2013

Vanha digipokkarini onnistui liioittelemaan oranssien ruusujen väriä.

10.7.2011

Punaisen ruusun hehkun kuvaaminen onnistuu joskus. Punaisessa ruusussa minua viehättävät sen tummuus,

11.7.2012

punaisuus

Rosa "Pussta" Talvipuutarhan ruusutarhassa 15.7.2013

ja sinnikkyys.

Ensilumi 26.10.2012 satoi ruusujen päälle.

Ruusukuvien läpikäyminen, säilytettävine ja poistettavien kuvien valitsemiseen ja säilytettävien muokkaamiseen käytän huomattavasti enemmän aikaa kuin niiden kuvaamiseen. Ja se kannattaa, sillä ruusujen kauneus tuottaa minulle jatkuvaa iloa.

perjantai 2. elokuuta 2013

Sorry, Umberto Eco!

Minulla on tapana ostaa kirjoja kirpparilta. Varsinaisesti etsin hyllystäni puuttuvia Agatha Christien kirjoja, mutta silloin tällöin osta muutakin täydennystä kirjahyllyyni. Viime viikolla ostin Umberto Econ Ruusun nimen. En ole sitä aikaisemmin lukenut, vaikka kirjaa mainitaan kehuvasti vähän väliä. Onpa se monen paras lukemani kirja –listallakin.

En ole päässyt kirjassa alku pidemmälle, sillä kirja haisee. Ajattelin, että haju heikkenee hyvänhajuisessa kodissani ajan myötä. Ei ole heikennyt. Homeen haju pistää nenääni ja tekee kirjan lukemisen yököttäväksi.

Joten sorry, Umberto Eco, vien kirjasi roskikseen. En halua hajun leviävän muihinkin kirjoihin. Enkä missään tapauksessa halua hometta kotiini. Ehkä joskus vielä luen kirjasi.

Opinpa sen, että ostettaessa käytettyä kirjaa sitä on arvioitava myös hajuaistilla.

"Pasteerasin rannoilla"

Regatta
Juuri kun olin päättänyt antaa periksi kivuilleni ja maata päivän sängyssä, puhelin soi.

”Hei, me ollaan menossa Regattaan, tuutko mukaan?”
”Muhun sattuu niin kovasti, kuinka mä sinne pääsen?”
”Me haetaan sut autolla!”
”Okei, käyn ensin suihkussa ja olen sitten valmis.”

Ihanaa, miten tiedossa oleva mukava juttu häivyttää kivut taustalle.

Regattaan olimme varautuneet hyvällä mielellä ja käteisellä, siellä kun ei voi maksaa kortilla. Haimme kahvit ja korvapuustit ja istuimme ihailemaan merta ja aurinkoa. Kesän ja kesäloman vieton stressaavuuden pohdinta oli vapauttavaa ainakin minulle. Jos vaikka tunnenkin itseni huonoksi kesäloman viettäjäksi kun vain stressaan, niin voin aina vastata kyselyyn kesälomastani: ”Pasteerasin rannoilla ja nautin kesäisestä Helsingistä.” Kuulostaa kuulemma todella hyvältä!

Regatasta kävelimme vielä Airon kahvilaan ja kauppaan nauttimaan kahvit sen terassilla. Siellä istui jo ystävämme ja niin alkoi taas vilkas keskustelu mm. Agatha Christiestä, rasismista, naisten roolista Ranskan vallankumouksessa 1789 ja tv-sarjoista.

Terassinäkymä 
Kotiin palasin hyvillä mielin eivätkä kivutkaan enää vaivanneet yhtä ikävästi. Kannatti lähteä!

torstai 1. elokuuta 2013

Löytyi

Olkapääni eivät kestä yli olan kannettavaa laukkua. Pienen pienikin laukku olan yli heitettynä aiheuttaa kipua.

Tällöin olisi tietenkin järkevää käyttää reppua. Mutta. Reppu on ruma. Repusta on vaikea ottaa tarvitsemansa bussilippu, rahapussi tai kännykkä nopeasti. Eikä kaikkialle viitsi mennä reppu selässä.

Päätin ostaa käsilaukun, johon mahtuu kaikki tarpeellinen. Jota voi kantaa kädessä ja jonka voi tarvitteassa laittaa yli olan. Aina eivät kädet riitä.

Löysin mieleisen laukun Tallinnan Guessin liikkeestä.